sunnuntai 15. heinäkuuta 2007

Barcelona-Torinoon-Venezia

Koko junailu oli kauheeta sahlaysta. Ekaan junaan oli paikat mutta tottuneina siihen etta jatkojunasta ei voi olla varma saavuimme keskipaivalla perpignanin asemalle. Suunta kohti lipputiskia ja vastaus "U cant get any seats cos there is no place!" "FCUK". Sniikkaus tyylikkaasti junaan ilman paikkoja ja alyttomalla tsagalla jattaa kysymatta liput. Ollaan Valencessa.. 12min aikaa saada liput ja 5min ennen lahtoa junan ovella "Great success". Valencessa puolentunnin connectioni seuraavaan junaan ja se meni sujuvasti.. (tassa valissa huomautuksena, etta mikali yksikin vaihto olisi kussu aikataulu olisi venynyt about vuorokaudella.) Torinoon saavuttiin noin 9 pintaan ja autokyydilla Vilhon enon (Vellun) kampille. Kaljat katoseen ja goijaamaan.
Seuraavat 2 paivaa meni leffoja katellessa, syodessa ja arabitorilla suhaillessa. Ei mitaan maata mullistavaa. Leffoina toimivat Pulp Fiction ja Memento. Oltiin Vilhon kanssa fiilistelty "Pulpparia" koko reissu ja Matti ei ollut nahny kyseista patkaa. "I want you to go in that bag, and find my wallet." "Which one is it?" "It's the one that says Bad Motherfucker." MIELETONTA! Lepaily teki tassa mutkassa matkaa erittain hyvaa ja viimeset vaatteetkin oli kaytetty.
Venezian juna lahti heti aamusta ja paikalle saavuttiin noin klo. 14. 7h aikaa Veneziassa ja se oli enemman kuin tarpeeksi. Nahtavyydet oli nahty kahdessa tunnissa ja loppu aika meni syodessa evaita ja juodessa :) Juna kohti Budapestia lahti 9 aikoihin ja Budikseen saavuttiin aamu 7.

Jarmo

Barcelona 2/2

Ranskalaisten jalkeen pidettiin sivistava kulttuuripaiva. Aamusta menimme Gaudin puistoon katsomaan "Teh kameleontti" ja kolmen ristin kukkula josta nakee lahes koko barcelonan. Puistossa tapasimme mukavan suomalaispariskunnan joiden kanssa jaoimme matkakuulumisia. Kun Gaudin puisto oli koluttu jatkoimme Sagra de Familialle joka on Gaudin suunnittelema _HIENO_ kirkko jota on rakennettu jo useampi vuosikymmen. --> Baariin --> Hostellille.
Eipa tassa sen kummempia Brasasta. Hieno paikka, hyvia baareja jos vaan rahat riittaa. Varmasti paljon biletysta mutta kaikki paikat on enemman tai vahemman piilossa. Poket usein tummia ja hyvin elaimellisen nakoisia. Lets go to Toriinoo!

lauantai 7. heinäkuuta 2007

Barcelona 1/2

Welcome to Barcelona. MAHTAVAA.. Lämpöä 30 astetta kello 23.50.. Kainalot kostuu jo pelkästään lukemista. Metrossa sattui olemaan muutama brittituristi (myöhemmin todettiin ne aivan idiooteiksi) jotka johdatti meidät tietämättään oikealle hostellille tässä kiimaisen kuumassa kaupungissa.
First day! Pelkkää harhailua kaupungilla.. Ranta sentään löyty, ja halpaa olutta! Elämä ei voi enää maistua paremmalta kun auringossa nautittu bisse jonka tölkkihinta 23snt. Vilho päätti tyytyä suomalaisille tuttuun "määrä korvaa laadun" rose viiniin joka maksoi huikeat 63snt litra. Tulos tuli myös selväksi. Vilho johdatti meidät iloisella äänellä hostellille jossa pääsimme matin kanssa työstämään iltapalaksi annokset kukkaa.
Aamu lähti hyvin käyntiin matkan varrella kantapaikaksi tulleessa Inca Burgerissa, jossa tuopillinen San Miguelia kustansi 2,3€ ja perus kepaasirulla 4,2€. Ei hinnoilla pilattu vaikka aivan kyseisen paikan vierestä muutamaa päivää myöhemmin löytyi "kunnollinen" ravintola about samoilla hinnoilla. Kaikkien kummastukseksi paikkaliset takatukat sniffasivat aimo annoksen kokkelia naamaan viereisessä pöydässä. Illalla matka jatkui kaupan kautta puistoon. Illan juomisiksi tällä kertaa tarttui litran London Dry Gin putelli, muutama omena ligööri härpäkkä jotka osoittautuivat virheostoksiksi ja flinda vanhaa tuttua rose viiniä. Hetken puistossa istuttuamme viereen paukkasi ranskalainen polttariryhmä. Meidän lahja ranskalaisille oli Suomen kansallislaulu juhlallisesti laulettuna samallla kun tuleva aviomies "tanssi"sipsipussi päässä ympärillämme. Ranskalaisten liuettua riehuimme hetken ja lähdimme kotia kohti.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2007

Ranska on _TODELLA_ paska maa

Brysselistà Pariisiin mennessämme koko ranskan maa alkoi epäilyttäÄ meitä. Hostelli johon olimme soittaneet jo eilen olikin jostain syystä täysi, kuten kaikki muutkin hostellit Pariisissa. Päätimme jättää Ranskan kokonaan väliin, mutta perkeleen patonginpurijat eivät halunneet päästää meitä pois. Ensimmainen juna johon aiomme menna oli täysi, ja muita junia ei kulkenut veturimiesten lakon takia. Jouduimme yopymaan juna-asemalla, ja aamulla jasu sai neuvoteltua meille liput Barcelonaan, vaikka junien oli sanottu olevan taysia. "Serkun häät, pakko ehtiä"-taktiikka toimii aina.